Suoraan Linnanmäen riemuista ehdin juuri ja juuri kotitalon kattoparvekkeelle tarkkailemaan/kuvaamaan auringonpimennyksen ihmettä ja pilvien paikalle saapumisen kummaa. Ennusteet lupasivat parempaa, mutta kuinkas sitten kävikään….
Samalla hetkellä kun sain kamerat valmiiksi, alkoi pimennys (klo 20.01) ja pilvet valuivat paikalle peittäen auringon lähes kokonaan. Meinasin jo luovuttaa, mutta sitten päätinkin toisin ja jäin venaamaan rauhassa (VR). Kannatti, sillä pilvien takaa kurkisteli pimentynyt mollikkamme useampaan otteeseen. Ihan viimeiset kuvat laskevasta ja edelleen pimentyneenä loistavasta lähitähdestämme otin, kun se sukelsi Kumpulan kampuksen rakennusten taakse. Tähän astisen aurinkohavistelun hienoin setti, sillä sen heinäkuun 1990 täydellisen auringonpimennyksen aikaan nukuin teltassa onneni ohi Mikkelin Dinosaurockin uuvuttamana. No, seuraavaa täydellistä Suomessa saa vielä odotella kotvasen 😀
Muutaman kuvatuksen sain kuin sainkin aikaiseksi!
