Sierra Leone 7.-16.5.2014
Tämän vuoden matkaksi vahvistui Sierra Leone vasta muutamia viikoja ennen lähtöä. Eipähän jäänyt aikaa jännittää. Tosin miksi jännittää, kun on kehitysmaissa vieraillut ennenkin. Sierra Leonessa olin viimeeksi syyskuussa 2010. Vieläköhän mahtavat nämä muistaa gringon?
Matkalle lähtöä helpotti myös aikaisempien matkojen vuoksi ”nautitut” rokotteet, joten tarvittavaksi lääkitykseksi jäi vain malarianesto. Vanha kunnon Malarone auttaa talossa ja puutarhassa. Malarian kanssa ei oikeasti ole leikkiminen, Sierra Leonessa esiintyvä kanta on ärhäkimpiin kuuluvaa, joten sen torjuminen on otettava vakavasti. Oikeanlainen pukeutuminen, hyttyskarkote, moskiittoverkko ja estolääkitys on oikea yhtälö viheliäisen horkan välttämiseen.
Lentopäivä 7. Toukokuuta 2014
Matkatavarat valmiina oli sankarimatkailijan hyvä laskeutua suomalaisen saunan rauhaan lähtöä edeltävänä iltana. Muutaman tunnin unien jälkeen tiimitaksi nouti ryhmän viimeisen jäsenen ja retki oli valmis alkamaan. Usein maailmanmatkoilla tulee eteen kaikenlaisia pieniä ja joskus isompia vastoinkäymisiä. Edellisellä kerralla, neljä vuotta sitten, valmistellessani Sierra Leoneen lähtöä tuli viisumin kanssa pientä säätöä. Silloin matkani viivästyi viikolla. Tällä kertaa Tanskasta hankituissa viisumeissa oli pieni kirjoitusvirhe yhden tiimin jäsenen kohdalla ja hänen matkansa tyssäsi lentokentälle Helsinki-Vantaalla. Kuriiri asialle ja huomenna pitäisi tämänkin sankarimatkailijan pääsemän omalle ristiretkelleen. Me muut nousimme aamukoneeseen kohti Lontoota ja siellä kolme tuntia aikaa kulutettuamme Freetownin koneeseen. Tai jos ollaan ihan tarkkoja niin kone lentää Lungiin ja sieltä pitää vielä ajaa venekyydillä Freetowniin yön pimeydessä. Edellisellä kerralla Lungista Freetowniin täräytin lungisti ikiwanhalla neuvostovalmisteisella Mi-8 kopterilla, joka kuulemma ei enää liikennöi. Ehkä hyvä niin.
Tämänkertaisella retkellämme etsimme jälleen mielenkiintoisia ja koskettavia tarinoita sierraleonelaisten arjesta kerrottavaksi suomalaisille. Jälleen kerran tulemme kohtaamaan niin erilaisen maailman suhteessa omaamme. Me suomalaiset elämme erinomaisen turvallisessa, puhtaassa, rauhallisessa ja yltäkylläisessä todellisuudessa emmekä edes huomaa sitä. Valitamme kaikesta. Emmekä ole tyytyväisiä juuri mihinkään. Siltä ainakin turhan usein tuntuu, kun kuuntelee omaa ja lähipiirin päivittäistä keskustelua. Sierra Leone on yksi maailman köyhimmistä maista ja Suomi kuuluu maailman parhaimmistoon lähes kaikilla mittareilla mitattuna. Siksi onkin välillä hyvä muistuttaa kansalaisia maailman eriarvoisuudesta. Nyt on taas sen aika omalta osaltani.
Matka jatkuu, turbulenssi ravistelee konetta tätä kirjoittaessani. British Airwaysin Boeing 767:n karttanäytön mukaan olemme Gambian yläpuolella, joten alkaa olla vahvasti ja väkevästi voiton puolella tämä tähän saakka 12 tuntia kestänyt lentomatka. Vielä ehtisi ottaa pienet tirsat ennen laskeutumista….
Yht’äkkiä Sierra Leonessa
Vihdoin perillä! Yllättävän lyhyelle tuntui lento tällä kertaa, verrattuna niihin yli vuorokauden kestäneisiin vaelluksiin, joita on myös koettu. Lentokoneesta ulos astuessa tajusi jälleen kerran tulleensa ihan muualle kuin keväiseen Helsinkiin. Monellakin tapaa, eikä vähiten lämpötilan ja ilmankosteuden suhteen. Aavistuksen hikinen meininki.
Lentoaseman muodollisuudet ja sen jälkeinen suhraaminen venematkan järjestelyjen kanssa olivat aivan mahtavia. Maassa, joka ei prameile tulotasollaan maailman kärjessä, on yrittelijäisyys huipussaan. Kaikki yrittävät myydä venelippua, sim-korttia, pähkinöitä, purkkaa, mangoja, mobiililaajakaistaa… Eikä kohtelias EI meinaa riittää. Veneliput löytyi kuitenkin, with a little help from my friends, ja seuraava etappi vei jo vähän ryytyneen sankarimatkailijan keikkuvaan veneeseen välille Lungi – Freetown. Reilun puolen tunnin pakokaasukäryisen aalloilla ryskytyksen jälkeen vihdoinkin oltiin perillä! Klo 24 Suomen aikaa ja aamulla lähdettiin puolikuusi matkaan.
Yöllinen päivällinen Afrikan taivaan alla, kuun kumottaessa omituisesti kallellaan maistui hyvälle. Eikä paikallinen Star-olutkaan tuntunut vastenmieliseltä.
Tänään torstaina matka jatkuu, napanuora nettiin katkeaa ja seuraavat päivitykset tullevat joskus ensi viikon lopulla. Todennäköisesti. Eli näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Bo
Aamupalan jälkeen liikkeelle kohti Sierra Leonen toiseksi suurinta kaupunkia Bo:ta. Matka meni neljässä tunnissa ja muutamasta kolaripongauksesta huolimatta ihan siedettävästi. Toivottavasti ei ollut käynyt pahasti. Siis kolarissa muuta kuin ajoneuvoille.
Perillä Bo:ssa leiriydyttiin kaupungin ulkopuolelle juuri rakennettuun matkailumajakeskukseen = muureilla muusta maailmasta eristettyyn mukavien pientalojen yhteisöön. Fasilititeetit kohdallaan valkoisella miehellä. Sierra Leonessa jalkapallolla on valtaisa rooli, niinpä tämänkin residenssin katolla olevat lautasantennit paljastavat mahdollsuuden kuningas jalkapallon seuraamiseen. Niille ketkä ovat siitä kiinnostuneita. Onneksi MM-kisat alkavat vasta kuukauden kuluttua.
Päivän aikana etsittiin Bo:n lähiympäristöstä mahdollisia jutuntekokohteita ja taisimmepa jotain löytääkin. Tai siis kuvausryhmä löysi. Viritin itseäni päivän ajan vastaanottamaan ja myös ymmärtämään paikallista tapaa puhua englantia. Täällä puhutaan pääosin mendeä ja krio englishiä jota on välillä lähes mahdoton ymmärtää, varsinkin jos kuunneltavan henkilön puhenopeus ylittää legendaarisen Antero Mertarannan jääkiekkofinaaliselostuksen vuoden 1995 MM-kisoissa. Jotain sain sentään poimituksi pölötyksen keskeltä. Sama täkäläisen selostajan kanssa.
Ensimmäinen täysi päivä aamukahdeksasta iltakuuteen oli kyllä suomalaiseen kelmeänkoleaan kevääseen tottuneelle aavituksen rankka. Pitkälti yli +30 C (keittiömeteorologin mukaan ainakin +37C) lämpötila ja massiivinen kosteus imi sananmukaisesti mehut sankarimatkailijasta. Vesitankkauskaan ei tahtonut pitää konetta täydessä iskussa, joten niinhän siinä jälleen kävi, että iltaruokailun jälkeen uni tuli heti hammaspesun jälkeen. Ötököistä ei majoitustiloissa ole harmia, mitä nyt ruokailupaikan lattialla välillä juoksenteli nelisenttisiä tummanruskeita kuoriaisen näköisiä (myöhemmin torakka) ja ilmatilassa lenteli lentomuurahaisia (ei päällekkäin) ja yöperhosia. Paljon puhuttuja malariankantajia, moskiittoja ei ole näkynyt. Mikä on tietysti hyvä asia.
Toinen päivä Bo:ssa
Rouva Fortuna ei totisesti anna tasapuolisia pelimerkkejä Elämä -nimiseen rulettiin kaikille maapallon tallaajille. Tänään kuuntelin oman poikani ikäisen sierraleonelaisteinin tarinaa siitä kuinka hän haluaisi niin kovasti kouluun, saada ammatin ja saada elää omaa, itsenäistä elämää. Poissa kadulta, omassa talossa. Tämä katulapsi oli vain yksi tuhansista samassa elämäntilanteessa olevista. Valitettavasti.
12 vuotta sitten päättyneen sisällissodan lapsisotilaan tarinan kuunteleminen oli karmaiseva kokemus. Nuori nainen kertoi kuinka hän öisin herää tappamiensa uhrien itkuun ja armonanelemiseen. Syyllisyys kalvaa mieltä jokaikinen päivä. Sodan aikaan, tuo lempinimen ”Verenjuoja” saanut tyttö oli myös oman poikani ikäinen.
Päivän synkkien tarinoiden keskelle nousi kuitenkin paikallisten lasten ääni. Mihin ikinä automme pysähtyikään, olimme hetkessä iloisten ja uteliaiden lasten ympäröimiä. Hetkessä olin kätellyt kymmeniä lapsia ja ne ujoimmat tulivat kotvasen kuluttua, tarttuivat käteen eivätkä päästäneet irti. Käsittämätöntä käytöstä, suomalaiseen ujouteen ja pidättyväisyyteen tottuneille. Hämilleen moisesta meni valkoinen mies.
Toisena päivänä ”puskassa” sitä ihminen alkaa kaivata yhteyttä ulkomaailmaan Internetin kautta. Ajattelin ja luulin ensin nettiyhteyden olevan ihan huuhaahommia näissä olosuhteissa, mutta olipa taas kerran, pitkästä aikaa, mukava huomata olleensa väärässä. Sain prepaid Sim-kortin, jonka leikkasin saksilla oikeankokoiseksi älypuhelimeeni ja 10000 leonen arvosta puhe/nettiaikaa takasi yhteydet ainakin hetkeksi. Jos näet lukea tämän päivityksen ennen 17.5.2014 olen onnistunut kytkemään itseni taas ns. Sivistyksen Verkkoon. ATK is here to stay!
Pitkän päivän päätyttyä, auringon laskettua mailleen, piipahdimme paikallisessa musiikkitalossa. Valentino Entertainment Enterprise tarjosi paitsi eksoottisen ympäristön myös elävää reggaemusiikkia. Hieno kokemus tämäkin, päivän muun raskauden vastapainoksi.
Huomenna on lauantai ja matka jatkuu uusin haastein…
Lauantai on saunapäivä!
Wuhuu, koko päivän oli saunapäivä! Kuuma kuin saunassa. Mielensäpahoittajien yhdistyksen saunajaoksen on nyt turha kokoontua pahoittelemaan äskeistä kommenttia ja vaikka ymmärränkin vertaukseni ontuvuuden, käytän sitä silti. Ei, ei täällä Sierra Leonessa ole +100C lämpötila enkä hakkaa itseäni koivuista irtirevityillä oksilla (R.I.P. Koivu) vaan olo on kuin saunoisi koko ajan. Eli ihan ketun kuuma. Hikeä pukkaa vaikkei tekisi muuta kuin ajattelisi. Eli ihan kuin saunassa.
Suomessa kuulemma seurataan juuri nyt jääkiekkoa. Kumma kun täällä asiasta ei puhuta lainkaan. Lätkän sijaan jalkapallo on LÄSNÄ kaikkialla. Taksien takaikkunoissa ilmoitetaan oma suosikkijoukkue, pojat kulkevat kadulla fudisjoukkuepaidoissaan ja jokapaikassa potkitaan jotain joka pyörii. Jalkapalloista on huutava pula. Niinpä meidän lahjoittama jalkapallo sai aikaan hillittömän kuhinan. Onneksi löytyi tormakka rouvahenkilö, jonka auktoriteetti riitti pitämään tilanteen hallinnassa, eikä aikaakaan niin jo oli peli käynnissä. Ja millainen peli! Pojat nauttivat pelaamisesta, taitoa ja pelisilmää löytyi eikä kentän epätasaisuus haitannut lainkaan. Iltapäivällä Bo:ssa pelattiin Sierra Leone – Ghana jalkapallomaaottelu uutukaisella stadionilla ja sekin aiheutti päivällä kuhinaa kaupungissa.
Saunapäivän kruunasi illalla ukkonen, joka tosin ei noussut residenssimme päälle vaan loimotti kauempana. Trooppisen ukkosmyrskyn olisin kyllä halunnut kokea. Ja yöllinen sade viilensi ilman jälkilöylyluokkaan.
Sunnuntaina sataa aina…
Pyhäpäivän ratoksi matkasimme ”piknikille” metsään. Kauniin punertavan hiekkatien molemmin puolin oli melkoisen tiheää ja vihreää pöheikköä. Syvemmälle ja syvemmälle vei ryhmärämän tie kunnes saavuimme paloaukion reunaan. Se oli siinä. Päivän jutulle täydellinen ympäristö. Poltettu metsä odotti kuokkijaansa ja siementen kylväjää. Käsipelissä pellon raivaamiseen olisi tarvittu melkoinen joukko kuokkia ja jusseja. Mutta ei siellä ollut yhtään jussia, vain yksi sierraleonelainen ahkera nainen pikkulapsensa kera. Siellä täällä näkyi jo kuokittuja lämpäreitä, mutta hommaa oli edessä todella pitkäksi aikaa. Kävelyretki paloaukion halki hieman syvemmälle metsään paljasti viljelyn olevan siellä jo vauhdissa samankaltaisilla jo aiemmin tehdyillä kulotuskentillä. Puiden taimia ja muita hyötykasveja suloisessa sekamelskassa. Toisaalta hienoa, mutta toisaalta ikävää metsän kannalta. Sierra Leonessa on jäljellä enää 5% alkuperäisistä metsistä. Kaikki muut on hakattu tai poltettu.
Sitten hieman luontoa: Valtava termiittikeko törötti tien reunassa ja sehän piti käydä tutkimassa ihan lähietäisyydeltä. Hieno! Tunsin itseni sir David Attenboroughiksi (tai ainakin melkein) könytessäni termiittien keon päälle etsien elämää. Asukkaat vaan näyttivät olleen jo siirtyneet uuden keon rakenteluun jonnekin muualle.
Tummia pilviä kasaantui taivahalle juuri kun iskuryhmän piti piipahtaa vedenhakureissulla. Siis vesipullot piti vaihtaa uusiiin. Tyhjät täysiin. Sateen mahdollisuus oli liian todennäköinen ja päätimme siirtää vedenhakua. Onneksi sade pysyi vielä loitommalla ja case Paloaukio saatiin hoidettua kunnialla loppuun.
Seuraavaan kohteeseen mentiin vähän illemmalla ja sitten se sunnuntainen sade iski. Vettä tuli kuin paikallisen Estherin sieltä eikä työnteosta tullut mitään. Plan B käyttöön eli tehdään sitten hommat huomenna. Manana!
Vedentulo jatkui jyrinän säestyksellä, mutten vieläkään päässyt kuvaamaan afrikkalaista ukkosmyrskyä. Ehkä senkin aika vielä tulee.
Uusi viikko, samat kujeet
Kuinka sujuu multa maanantai, tämä mateleva maanantai… Tämän aamun korvamato. Onhan maanantai. Paremmin sopisi Bob Geldofin ”I Don’t Like Mondays” sillä tästä aamusta en tykkää. Kas kun on se pakollinen reissujätkän ”kun sisällä ei pysy muu kuin Rapala” -päivä. Muu tiimi pakkasi itsensä minibussiin tasan klo 7.45 ja porhalsi baanalle, minä jäin viettämään etäpäivää. Kirjoitushommia vessan välittömässä läheisyydessä. Sujuuhan se päivä näinkin. Itseasiassa sujui varsin hyvin, muun joukon palatessa olin saanut kasaan monen jutun suunnittelun.
Päivästä näyttää tulevan varsin lämmin. Yöllä alkanut paleleminen (ilmastointi pois päältä) alkaa helpottaa. Kohta voisi vaihtaa vaikka shortsit jalkaan.
Puolen päivän jälken näyttää olevan +32C Suunto-kellon lämpömittarin mukaan varjossa. Ilmankosteuden ollessa hyvin korkea, ei laiskan valkoisen miehen tarvitse paljoa muuta tehdä kuin olla hikoillakseen.
Nykytekniikka on sitten lumoavan koukuttavaa. Aamupäivällä chattailin peräkanaa Lissaboniin, Helsinkiin ja Mikkeliin. Kiva oli kuulla jälkikasvulla olevan asiat hyvin Portugalissa. Kertoi kuvanneensa omalla turneellaan tähän asti jo enemmän kuin minä omallani. Ei me kisailla mutta kuitenkin 
Luonnossa sattuu ja tapahtuu
Luontohavaintoja en olekaan vielä listannut matkablogiini, joten olisikohan sen aika. Sierra Leonessa on mahdollisuus nähdä monia harvinaisia eläinlajeja, mutta kun tämä ei ole mikään luontoretki, on pakko tyytyä niihin mitä eteen tulee. Eilen illalla, sateen jälkeen, todistettiin mielenkiintoista hyönteistapahtumaa. Iltaruokailun aikana kanttiinin loisteputkivalon ympärille alkoi lennellä hyönteisiä, ensin pari, sitten parikymmentä ja lopulta niitä oli varmaan parisataa. Korennonoloiset öttiäiset olivat täysin ”sekaisin”, ne lentelivät toisiinsa kiinni ja siinä oli läjäpäissään korentoja päällekkäin. Sieltä ne vaan tuli ja olivat sillai päällekkäin… Hetken aikaa seinällä riekuttuaan, niiden siivet irtosivat ja ötökät mätkähtivät maahan alkaen kiemurrella tiehensä. Lattialle jäi muistoksi satoja 2-3 cm:iä siipipareja joita löytyi myös oman bungalowini edustalta vielä aamusella. Mitä lienevät olleet, mutta hienon luontoelämyksen meille järjestivät.
Samaisella seinällä metsästi pari iltaa sitten gekko. Hyttyset olivat kerääntyneet valon ympärille minglaamaan ja siihen sessioon gekkonen iski. Salamana. Naps, naps ja pari hyttystä oli poistunut vahvuudesta malarianlevitysjoukkojen iltahuudolta. Hyvä gekko!
Muutamia muitakin liskoja on pyörinyt huudeilla, yksi isohko punapäinen kipitti muuria pitkin ollen meikäläisen kuvausreaktioille yksinkertaisesti liian nopea.
Ilmatilassa liikkuu joka puolella haukkoja, kotkia ja lehmä(tai silkki)haikaroita. Yhden kuningaskalastajan olen nähnyt, muutaman käärmekaulan, kutojayhdyskuntia on siellä täällä, pääskysiä isoina parvina, bulbul pulputteli toissapäivänä ja lukematon määrä lajeja on jäänyt tunnistamatta. Länsi-Afrikan alueen lintuopaskirja jäi kotiin, joten olkoon tunnistamatta.
Käärmehavaintoja ei (vielä) ole, yksi iso tuhatjalkainen säväytti paloaukion reunassa. Luulin jo sudenkorentoa kiikaroidessani löytäneeni ekan kärmeksen mutta toisin kävi. Jo mainittu termiittikeko herätti hämmennystä Afrikan ensikertalaisten keskuudessa.
On niin hikikin… (tiistai)
Sissos! Luulin jo kokeneeni kuumuuden mutta tänään oli sitten todella kuuma päivä. Niin kuuma, että kämmenetkin hikoilivat ihan vetisinä eikä kamera tahtonut enää pysyä näpeissä. Kuumuudesta huolimatta paikalliset mopotaksikuskit ajoivat toppatakeissaan. Lienee ns. tottumiskysymys. Valkoinen mies ei vaan pysty kunnolla toimimaan suomalaisen kevään jälkeen afrikkalaisen sadekauden otteessa.
Lasten keskuudessa liikuttiin taas tänään. Olipa kokemus. Jokainen olisi halunnut tulla kuvatuksi eikä siistien yksittäispotrettien ottamisesta meinannut tulla mitään. Piti melkein aloittaa vuoronumeroiden jakaminen. Voi kun olisikin ollut mukana akkukäyttöinen kymppikuvatulostin. Olisi ollut mahdollisuus tehdä monta lasta onnelliseksi.
Päivän agendalla ollut juttu oli jälleen kerran raskasta ja uskomatonta kuultavaa. Kuinka ihminen voikaan olla toiselle niin julma ja paha. Ja ennenkaikkea lapselle. 6-vuotiaan tytön ottaminen seksiorjaksi… Käsittämätöntä. Mutta yhtä hämmentävää oli nuoren naisen kohtalonsa kertomisen tyyneys. Hänen tavoitteenaan oli auttaa muita tyttöjä, toimia roolimallina ja sitä kautta muuttaa vähän yhteiskuntaa parempaan, myös naiset huomioivaan suuntaan.
Pitkä kuuma päivä päättyi kaakaokauppaan, jossa tiimin superfoodjaos kävi kiivaan neuvottelun kauppiaan kanssa ja hetken kuluttua oli minibussissamme 7,6 kg kaakaopapuja. Pavut ovat kuulemma tosi terveellisiä. Ja ovat ainakin 10 x kalliimpia Suomessa. Eli hyvä diili.
Ukkonenhan se siellä luurasi
Hirmuisen hellepäivän päätteeksi päästiin nauttimaan trooppisesta ukkosmyrskystä. Iltaruokailumme sai aikamoisen päätöksen kun infernaalinen ukkospilvi nousi päälle ja juuri kun saimme laskun selviteltyä (mikä ei ole ihan helppoa Afrikassa) ja siirrytyksi ajoneuvon suojiin alkoi sataa. Rankkasateeksi se yltyi oman residenssin pihassa ja sitten sitä tulikin. Vettä. Salamoinnin ja jyrinän säestyksellä. Melkoisen siistiä.
Nukkumisen helpottamiseen keksin uuden keinon. Säädin ilmastointilaitteen ”kuivausasentoon” ja lämpötilan +26C asteeseen, niin laite piti huoneen viileänä eikä hurissutkaan liian lujaa. Kun sähköt taas katkeaa klo 8.00 aamulla, huone muuttuu pätsiksi puolessa tunnissa. Ulkona vallitseva kuumuus tunkeutuu hataran talon rakentesta läpi hetkessä.
Viimeiset päivät
Aika kulkee reissunpäällä ollessa niin sukkelaan ettei edes ehdi blogia päivittelemään. Kaikki työt on nyt tehty, viimeisenä varsinaisena päivänä ”puskassa” tavattiin taas satoja innokkaita lapsia ja mielenkiintoisia haastateltavia. Lapset olivat jo yli-innokkaita, mikä alkoi jo hieman olla hieman liian tuttavallista. Ehkä kyse oli myös matkaväsymyksestä, kas kun alkaneen sadekauden kuumuus ja kosteus verottivat voimia pitkinä päivinä. Mutta kaikki meni hyvin. Lopulta.
Kotimatka alkoi minibussikyydillä Freetowniin, sieltä muutaman tunnin odottelun jälkeen veneellä Lungiin. Lentokenttähotellissa viimeinen yö Sierra Leonessa ja aamulla alkaa lentomatka Lontoon kautta kotiin. Jos kaikki menee kuten suunniteltu, laskeudun omalle rannalleni puolen yön jälkeen lauantaina.
Kiitos kysymästä, väsynyt mutta onnellinen. Ai että lähtisinkö uudelleen? No en ehkä kolmatta kertaa enää Sierra Leoneen, mutta voisin harkita vielä johonkin päin maailmaa lähteväni. Jos pyydetään kauniisti.
Näihin tunnelmiin (kuvat liimaan blogiin kotona) Sierra Leonesta. Kiitos lukemisesta, kommentit olisivat myös eri kivoja luettavia.