Yhden valokuvan tarina.
Jos loppuvuonna aiot katsoa enää vain yhden dokkarin, katso tämä!
Hieno dokkari, magee toteutus, maaninen kuvaajahemmo ja tarina siitä kuinka SE kuva pitää saada. Onneksi (valitettavasti) itsellä ei ole ihan noin pahaksi laji äitynyt.
Tilhet ovat liikkeellä!
Aurora Borealis over Helsinki 7.10.2018
Revontulipuu
Panoraamakuvausta älypuhelimella
Apinapotretti Awasassa
Etiopian reissun hauskin kohtaaminen
70 vuotta vanhojen filmien pelastusoperaatio!
Imagine unlocking a time capsule of the world as it was during World War II. Photographer Levi Bettwieser did just that when he came across 31 undeveloped rolls of film with labels spanning locations from Boston Harbor to Le Havre.
Klikkaa linkkiä ja hämmästy : WWII Photos Seen for the First Time
Hyvää uutta vuotta!
Rantakäärmeen lounasretki
Eräänä kesäisenä aamupäivänä eräässä espoolaisessa saaressa seurailin rantakäärmeiden elämää. Useita yksilöitä luikerteli rannalla ja muutamien näin saalistavan rantavedessä. Menin GoPron kanssa mukaan leikkiin ja tuloksena tällainen tallenne erään rantakäärmeen vedenalaisesta metsästyksestä.
Kallion kirkko ilmasta katsottuna
Amateur as a photographer. Professional in other ways.
Tunturipöllö
Loupedeck testissä
Viime vuoden puolella viiden entisen Nokian työntekijän ja valokuvaajan porukka sai päähänsä kuningasidean: “tehdään Adobe Lightroomiin erillinen ohjauskonsoli, jolla kuvien käsittelystä tulee sujuvampaa kuin hiirellä säätäminen”. Idea kehittyi nopeasti ensimmäiseksi prototyypiksi ja kohta oltiinkin hakemassa joukkorahoitusta Indiegogossa, eikä aikakaan kun kysyntä ylitti kaikki odotukset ja tavoite täyttyi.
Itse en ehtinyt ensimmäiseen aaltoon mukaan ja ajatus erillisen Lightroomin ohjausalustan hankkimisesta jäi odottamaan sen saapumista kaupasta ostettavaksi eli elokuuta 2017. Nyt se sitten saapui ja testaaminen sai alkaa.
Unboxing
Loupedeck on pakattu nykytrendin mukaisesti erittäin tyylikkäästi. Postitse tulleen paketin kuplamuovien alta paljastui ensin valkoinen laatikko,
jonka sisältä löytyi musta laatikko,
jonka sisällä oli vielä(!) yksi musta laatikko,
joka sitten piti sisällään itse Loupedeck -konsolin.
Ohjausyksikkö on hillityn tyylikäs, musapiireistä tutun midiohjaimen kaltainen, kiinteällä usb-johdolla varustettu laite.
Asennus
Asennus iMaciin oli helppoa, kuten kaikkien oheislaitteiden asentaminen Apple -ympäristöön on. Loupedeck.comista sovellus koneelle ja USB-piuha kiinni. Siinä se. Sovelluksen avulla voi myös vaikuttaa joidenkin säätimien/nappuloiden toimintaan, mistä myöhemmin lisää.
Testaus alkakoon
Ensivaikutelma itse laitteesta oli vähän hämmentävä. Materiaali on todella laadukasta, musta mattapinta vaikuttaa siltä, ettei kovin rasvaisin sormin tätä kannata hipelöidä. Joidenkin nappuloiden toiminta takkusi hieman, oikeanpuoleinen Zoom -toimintonäppäin tuntui ”lukittuvan” ala-asentoon ikäänkuin liian tiukkana. Muissa nappuloissa en vastaavaa epätarkkuutta onneksi havainnut. Rotate/Crop -nupin painallustoiminto vaatii vähän turhan paljon ”voimaa” ja siitä kuuluva naksahdus on pidemmän päälle aavistuksen ärsyttävä. Heti kättelyssä etsiskelin Loupedeckin alta mahdollisuutta kallistukseen, samanlaisia käännettäviä korokkeita kuin esim. monissa näppäimistöissä on. Ehkä viritän ”yläreunaan” jonkinlaisen korokkeen itse, jos asia jatkossakin häiritsee. Ehkä en.
Ergonomia
Konsolin toimintanappuloiden sijoittelun hahmotti aika nopeasti, vielä se ei toki ole ihan selkäytimessä, mutta uskon parin viikon käytön jälkeen sormien muistavan millä nupilla säätää kontrastia ja millä värikylläisyyttä ihan automaagisesti. Nappulat on sopivan kaukana toisistaan ja uskon nakkisormisenkin käyttäjän pärjäävän ergonomian kanssa. Omilla ”kätilön käsilläni” ei mitään ongelmia. Toivon Loupedeckin myös helpottavan liiallisen kuvankäsittelyn aiheuttamia rasituksia hiirikäden jänteissä.
Toiminnot
Loupedeckin lähes kaikki säätötoiminnot on jo ”tehtaalla” valmiiksi määriteltyjä, vain yhtä pyöritettävää nuppia C1 ja kahta painiketta C2/C3 voi customoida haluamansa toiminnon alle. Ylärivin kahdeksan värimäärittelyyn (hue/sat/lum) dedikoitua säädintä ovat itselleni suhteellisen turhia, niiden uudelleenmäärittelyn mahdollisuus olisi enemmän kuin suotavaa. Toivottavasti Loupedeck -sovellus päivittyy tulevaisuudessa ja mahdollistaa myös useampien käyttäjän haluamien toimintojen customointia säätimille. P1-P8 painikkeet on määriteltävissä haluamilleen Preset -asetuksille, mikä on ilahduttavaa. Fn-näppäimen avulla käyttäjä voi siis asettaa 16 kpl Presettejä.
Kuvien luokittelu/merkkaus sujuu Loupedeckin avulla todella sujuvasti. En ole aiemmin ollut kovinkaan aktiivinen kuvieni väri- tai tähtiluokituksille, konsolin avulla käyttöaste lisääntyi heti ensimmäisten käyttökertojen jälkeen.
Copy/paste -näppäinten sijoittaminen vasempaan alakulmaan ei voisi olla onnistuneempi. Kun käsittelee saman kuvaussession hyvin samankaltaisia kuvia, copy/paste on erinomaisen kätevä tapa tehdä muokkauksia haluamiinsa kuviin ja samalla tehdä luokitukset mielestään parhaille kuville.
Kokonaisvaikutelma
Loupedeck on hinnakas aktiivisen kuvankäsittelijän apuväline, jolla Lightroomin mainiot toiminnot tulevat ”käden ulottuville”. Varmaan olisin ilman konsoliakin pärjännyt, mutta nyt käsittelyyn on tullut lisää tehokkuutta ja tarkkuutta. Reilut 150 000 kuvaa odottaa uudelleenkäsittelyn tehostunutta alkamista.
+ kuvankäsittelyn nopeuttaja, todella tehokas sellainen
+ tyylikäs lisälaite antamaan työpöydälle lisää ”katu-uskottavuutta”
– hinta vähän yläkanttiin, mutta siedettävä
– yhteensopivuus vain Lightroomin kanssa (6.0->/CC)
– käyttäjän rajalliset mahdollisuudet toimintojen valintoihin
– pintamateriaalin arkuus sormenjälkien suhteen
– painikkeiden (ok, yhden) ajoittainen jumittaminen ja äänekkäät painiketoiminnot
Suosittelen Loupedeckiä lämpimästi kaikille aktiivisille Adobe Lightroom -käyttäjille.
Kaivopuiston lentonäytös
Olen ollut ihan pikkuskidistä lähtien kiinnostunut lentokoneista. Aikoinaan lainasin kirjastosta kaikki aiheeseen liittyvät kirjat ja lueskelin niitä päivät pitkät. Haaveilin tietysti hävittäjälentäjän ammatista, vaikken tiennyt mitään sen korkeista vaatimuksista. Likinäköisyys esti lentäjän uran, mutten antanut sen vaikuttaa elämääni. Lentokoneet kiinnostaa edelleen. 100 -vuotiaan Suomen juhlavuoden tapahtumiin liittyvä Kaivopuiston lentonäytös houkutteli paikalle jopa yli 100 000 kaltaistani. Ja miksikäs ei. Kaunis alkukesän ilma, merenrannassa tapahtuva spektaakkeli ja vatsanpohjaa möyrivää meteliä. Kyllä Helsinkiin kaikenmaailman musiikkitapahtumien sekaan mahtuu myös infernaalisen mekkalan aiheuttava lentonäytös.